Mitkä ovat merkittävämpiä eroja perinteisen toimintolaskennan (Rate-Based ABC) ja aikaperusteisen toimintolaskennan (TDABC) välillä?
Perinteinen toimintolaskenta kehittyi varsinaisesti 1980-luvun aikana. Tätä kehitystä ajoivat lisääntynyt variaatio ja kompleksisuus tuote- ja palvelutarjonnassa ja siten epäsuorien ja yhteisten kustannusten kasvanut osuus. Perinteisessä toimintolaskennassa toimintokustannukset kohdistetaan laskentakohteelle tyypillisesti yhdellä operatiivisella ajurilla, joka aiheuttaa kustannuksen toteutumisen (esim. tilausten lkm, asetusten lkm). Laskentamallin tarkkuuden lisääminen tapahtuu toimintokirjaston pilkkomisella pienempiin osiin, mutta tämä lisää mallin ylläpidollisia haasteita (resurssien pilkkominen eri toiminnoille, ajankäytön mittaus toiminnoittain ja toimintokustannusten ajaminen laskentakohteille). Kustannukset luokitellaan laskentakohteiden perusteella esim. tuote- tai asiakaskohtaisiksi ja laskenta tehdään näin valitussa siilossa, joita voidaan yhdistellä kokonaiskuvaksi kannattavuudesta.
Toimintolaskennan toinen sukupolvi TDABC syntyi vuosituhannen vaihteessa vastaamaan perinteisessä toimintolaskennassa ilmenneisiin haasteisiin. TDABC on transaktioperusteista laskentaa, jossa liiketoiminnan mallinnus tehdään tasolla, joka aidosti ajaa resurssien käyttöä. Tämä mahdollistaa alusta lähtien monikanavaisen laskennan, jossa merkittävänä etuna on ettei laskentaa tarvitse tehdä siiloissa. Miten tarkka tuotekustannus olisi mahdollista laskea huomioimatta asiakkaan tilauskäyttäytymisen eroja? Asiakkaan tilauskäyttäytymisellä on suuri vaikutus esimerkiksi keräilytoimintoon – jokaisella asiakkaalla voi olla samalle tuotteelle eri keräilykustannus. Tilauskäyttäytyminen kertoo tilattiinko tuotetta kappaleittain, laatikoittain vai lavoittain, miltä hyllytasolta keräilty tapahtui, sisältyikö tilaukseen erikoisvaatimuksia jne. Kaikki keräilyprosessin mahdolliset variaatiot voidaan mallintaa yhdellä aikayhtälöllä, joka pitää sisällään useita eri keräilytoimintoja ajavia ajureita ilman aktiviteettikirjaston ja resurssikohdistusten laajentamista. Prosessin ajureiden syöttötieto tulee suoraan ERP-järjestelmän transaktiodatasta. Näiden yhdistelmänä laskennan tarkkuus ja ylläpidon tehokkuus lisääntyvät oleellisesti. Lopputuloksena TDABC kertoo myös prosessien kapasiteetin käyttöasteesta, joka on erittäin hyödyllistä tietoa mm. resurssien mitoituksen, toimintojen kehittämisen ja hinnoittelupäätösten tukena.
Molemmat toimintolaskennan menetelmät ovat iso edistysaskel perinteiseen tai myyntikateperusteiseen laskentaan nähden ja antavat johdolle arvokasta tietoa toiminnan kehittämisen sekä päätöksenteon tueksi. Edistyneimmät toimintolaskentaohjelmistot pystyvät käsittelemään useita eri kohdistus- ja laskentamenetelmiä, jotka parhaiten tukevat kohdeyrityksen mallintamisen tarpeita.
Tässä kattavampi kirjoitus aiheesta: http://sfmagazine.com/post-entry/february-2016-time-driven-or-driver-rate-based-abc/
ABC, toimintolaskenta, TDABC, aikaperusteinen toimintolaskenta, kustannuslaskenta
